Minulta kysytään vähintään kerran viikossa, tulinko pyörällä töihin. Koska olen nyt yli 4 vuotta kulkenut polkupyörällä (nykyiseen työpaikkaani) töihin ja kotiin joka päivä joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, tuo utelu alkaa olla hieman kummallista ja rasittavaa, enkä enää oikein jaksa vastata kovin ystävällisesti siihen. Kysyjien äänensävy vaihtelee jonkin verran; toisista olen aistivinani lievää ihailua, useimmista vain ihmettelyä - sama kuin kysyttäisiin, löinkö taas pääni seinään. Olenko tosiaan niin poikkeava, kun noudatan ekologista, terveellistä, saasteetonta ja melutonta liikkumistapaa? Tunnen itseni päivä päivältä omituisemmaksi. Mitäpä, jos alkaisin kysellä muilta samaan äänensävyyn: 'tulitko AUTOLLA töihin tänäänkin ..!?' - Kohta olen valmis kokeilemaan sitäkin - sittenhän saisin viimeistään hullun maineen? Harvalle taitaa juolahtaa mieleen, että yksin asuvan laitoshuoltajan palkalla ei myöskään autoa osteta, saati makseta kulkuneuvosta aiheutuvia kuluja.
Mikä meitä oikein vaivaa? Esimerkiksi Salon Nokian tehtaiden tontista suurempi osa on autojen parkkipaikkaa kuin itse tehdasrakennuksia. Tämäkö on sitä hyvinvointia? - Tämänpäiväinen telakkauutinen sai miettimään, mikä ihme on mennyt vinoon meidän ajattelussa. Saksalaistelakka voitti tarjouskilpailun, koska heillä palkkamenot ovat 4 (NELJÄ) prosenttia pienemmät kuin Suomessa ... tämähän on aivan naurettavaa, jollei se itkettäisi. Voi hyvänen aika sentään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti