Ulkoilun saasteet

Kysymyksiä, joihin ei tiedä edes toivovansa vastausta: miksi jotkut yhteisön asukkaat katsovat itselleen kuuluvan oikeuden pitää eläimiä kotonaan, mutta tuovat ne ulos ulostamaan yhteiseen tilaan, katuvierille, kevyen liikenteen väylille, pihoille ja puistoihin? Tammikuussa, vaikka uutta lunta satoi lähes joka päivä, ei kertaakaan päässyt töihin & kotiin ilman, että joutui näkemään keskimäärin 5 m välein joko kusta tai paskaa tai molempia. Onneksi jätökset sentään ovat yleensä väylän reunoilla, eivätkä pitkin-poikin. Mutta että minua ällöttää! Yhtä hyvin voisimme me ihmisetkin tehdä sinne vaan mihin sattuu, kuten joskus tehtiinkin, keskiajalla ja aiemmin. - Toisinaan suunnittelen kokoavani ryhmän, joka performanssi-maiseen tapaan vaikka vain viikonlopun ajan kulkisi kaduilla ja estottomasti päästäisi 'kummankin lastin' juuri siihen, mihin sattuisi tulemaan. Sillä maailma hukkuu paskaan, se on varma.

älä syö keltaista lunta

Valitsin fontiksi helvetican, helvettiin menneen ''rauhan''turvaajan kunniaksi. Aivan sama, tapatko itse itsesi vai annatko jonkun hullun/kiihkomielen/huumehörhön tms. tehdä sen - sinua jää kaipaamaan iso joukko eläviä ihmisiä, jotka lopun ikäänsä miettivät, olisiko ollut jokin keino estää se - - -  se. Erittäinkin jälkeläiset ovat asian kanssa aina - toistan: AINA - kasvotusten. - Kevytmieliseksi tarkoitetun blogini otsikko sai alle kahden viikon aika kolkon sivuvalaistuksen.

Pyörällä päästään

Minulta kysytään vähintään kerran viikossa, tulinko pyörällä töihin. Koska olen nyt yli 4 vuotta kulkenut polkupyörällä (nykyiseen työpaikkaani) töihin ja kotiin  joka päivä joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, tuo utelu alkaa olla hieman kummallista ja rasittavaa, enkä enää oikein jaksa vastata kovin ystävällisesti siihen. Kysyjien äänensävy vaihtelee jonkin verran; toisista olen aistivinani lievää ihailua, useimmista vain ihmettelyä - sama kuin kysyttäisiin, löinkö taas pääni seinään. Olenko tosiaan niin poikkeava, kun noudatan ekologista, terveellistä, saasteetonta ja melutonta liikkumistapaa? Tunnen itseni päivä päivältä omituisemmaksi. Mitäpä, jos alkaisin kysellä muilta samaan äänensävyyn: 'tulitko AUTOLLA töihin tänäänkin ..!?' - Kohta olen valmis kokeilemaan sitäkin - sittenhän saisin viimeistään hullun maineen? Harvalle taitaa juolahtaa mieleen, että yksin asuvan laitoshuoltajan palkalla ei myöskään autoa osteta, saati makseta kulkuneuvosta aiheutuvia kuluja. 
Mikä meitä oikein vaivaa? Esimerkiksi Salon Nokian tehtaiden tontista suurempi osa on autojen parkkipaikkaa kuin itse tehdasrakennuksia. Tämäkö on sitä hyvinvointia? - Tämänpäiväinen telakkauutinen sai miettimään, mikä ihme on mennyt vinoon meidän ajattelussa. Saksalaistelakka voitti tarjouskilpailun, koska heillä palkkamenot ovat 4 (NELJÄ) prosenttia pienemmät kuin Suomessa ... tämähän on aivan naurettavaa, jollei se itkettäisi. Voi hyvänen aika sentään!

Ulkoilun haasteet

Haluttaisiin lähteä ulos - ulkoilemaan. Tilanteessa tulee ottaa huomioon, että ulkona on selkeästi KYLMEMPÄÄ kuin sisätiloissa. Miten menetellä tässä tilanteessa? Arvioidaan tarvittavan SUKKIA sekä ALUSHOUSUT. Myös jonkinlainen paita-tyyppinen ratkaisu tullee kyseeseen. - Päätetään valita PAITA-tyyppinen ratkaisu ylävartalon suojaksi. Alaraajojen osalta tulee myös ottaa huomioon jonkinasteinen 'verhoiluntarve'. Päätetään valita HOUSUT alavartalon suojaksi. - Näin olemme päässeet tilanteeseen, jossa VAATTEITA on yllä melko sopivan tuntuisesti. Ulkotilassa kuitenkin saattaa TUULLA ja jopa SATAA. Näin ollen tarvitaan välttämättä PÄÄLLYSTAKKI. Kuinka ollakaan, naulakosta löytyy juuri sellainen, ja yksi päällystakki riittää tässä vaiheessa (muu olisikin jo liioittelua). - Pukeudutaan päällystakkiin. Vielä viimeistellään ulkoiluasu PÄÄHINEELLÄ, joka tässä tapauksessa on PIPO. Käsineet varataan matkaan. Mutta hetkinen! Vielä jotakin puuttuu. Jos nyt lähdettäisiin sukkasillaan ulkotilaan, havaittaisiin piankin erittäin epämiellyttävä tunne jaloissa. Tarvitaan siis JALKINEET, joita myös kansanomaisesti kutsutaan nimellä 'kengät'. - Kengät puetaan jalkoteriin siten, että jalkoterän etuosa osoittaa eteenpäin. Nauhat sidotaan sopivan tiukalle, EI liian tiukalle. - NÄIN ollaankin valmiit poistumaan ulkotilaan. Vielä muistetaan eräs pieni, mutta tärkeä seikka: otetaan mukaan asunnon avaimet, jotta päästäisiin sisätiloihin takaisin, kun tarve siihen tulisi.